Edellisestä kirjastani on jo 11 vuotta. Minulta on kysytty miksi tämä paluu kirjoittajaksi tapahtuu juuri tai vasta nyt.
Siihen ei ole yhtä vastausta, tai ainakaan yhtä oikeaa
vastausta. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, lienee lausahdus, joka
on lähellä totuutta. Äidinkielen opettajani Annikki Oja rohkaisi minua
kirjoittajan uralle jo lukioaikana. Se oli pontimena olla suuntautumatta
alan opinnoista huolimatta kieltenopettajan työhön, koska toimittajan,
sittemmin päätoimittajan ja kustantajan työ oli mielenkiintoisempaa.
Nyt kun työura monella tapaa on jo takana ja edessä on huoli
dementoitumisesta, ehkä se on yksi syy siihen, että kaivoin aiheet ja
välineet esille ja ryhdyin taas kirjoittamaan. Dementian torjuntaa siis
ja osaltaan myös sellaisen pelon hälventämistä, ettei tiedä mitä
loppuelämällään tekisi.
Koska elämässäni on tapahtunut niin paljon, josta tavalla tai
toisella kannattaa kertoa (tämä tietenkin on subjektiivinen näkemys)
niin aiheista ei ollut eikä ole pulaa. Kirjoittamisprosessin aikana
törmäsin perisyntiini, että minun on vaikeaa sanoa kiteytetysti yhdellä
tai kahdella sanalla asiaa, jos vaihtoehtona on kirjoittaa siitä
romaani. Vaikka vertaus on itselleni liian imarteleva, Urho kekkonen
kärsi samasta taudista. Lyhyttä puhetta hän ei mielellään pitänyt, mutta
jos puheaikaa luvattiin pari tuntia hän oli valmis heti, ilman
konseptia tai käsikirjoitusta.
Itse lähdin liikkeelle viimeksi kuluneiden kolmen
vuosikymmenen tapahtumista: olin osin sivusta, osin paikan päältäkin
nähnyt kuinka aikuisviihde toimi ja mitä ikäviä sivuilmiöitä siihen
liittyy. En tarkoita tällä tuomita alaa kokonaisuudessaan, se on bisnes
muiden joukossa ja palvelee tarvetta siinä kuin alkoholi, tupakka,
elokuvat, kirjallisuus ja miljoona muuta asiaa, jotka kuuluvat ihmisten
vapaa-aikaan ja harrastuksiin.
Jouduttuani loput aktiivivuoteni pyörimään
pokerikustantamisen piirissä Suomessa ja paljon sen ulkopuolellakin,
huomasin siinä joitakin yhtäläisyyksiä aikuisviihteeseen. Pokeri- ja
kasinopelit - nyttemmin nettiviihteen ehkä laajimmalle levinnyt
nautintamuoto - muodostuu joillekin ongelmaksi, samoin kuin seksiviihde,
alkoholi tai mikä tahansa koukuttava asia. Mutta ei kaikille, ei
useimmille, joten käytän tätä tilaisuutta hyväkseni tuomitakseni jälleen
kerran yritykset erilaisin kielloin ja viranomaismääräyksin puuttua
ihmisten perusoikeuteen määrätä itse asioistaan. Siis ei alkoholin
saatavuuden lisärajoituksille, ei tupakan täyskiellolle, ei seksin
ostokiellolle, ei homoliittojen jarruttamiselle, ei yrityksille kieltää
nettipelaaminen muualla kuin pelimonopolin verkkosivuilla ja muissa
palveluissa. Ihminen vuosimallia 2013 on ihan oikeasti kypsä päättämään
tekemisistään ja jos koukuttaa itsensä, vastaamaan sen seurauksista.
Miten tämä kaikki liittyy kirjaan "Kahdeksas kuolemansynti"?
Kirjassa
liikutaan isä-poika akselilla sekä pornon että pokerin maailmassa.
Tapahtumissa on paljon sellaisia, joita olen ollut itse todistamassa ja
jotka fiktioituinakin saavat muut paikalla olleet nyökkäilemään: niinhän
se meni, vaikka saattaa Korppi nyt vähän liioitellakin.
Yhtä lailla joku saattaa pahoittaa mielensä siitä jos syystä
tai syyttä on tunnistavinaan fiktiivisistä henkilökuvista omia
piirteitään.
Kaikki tämä on kuitenkin vain pintaa ja
kulissia. Tarinan tarkoitus on liikkua tässä päivässä, kuvata sattuneita
tai ihan mahdollisia asioita niin raadollisesti kuin totuus meitä
sylkee silmille uutisotsikoista, tai iltapäivälehtien lööpeistä.
Sodat, rotuennakkoluulot, rosvous, silkka ahneus, täydellinen
kylmäverisyys oman edun tavoittelussa ja monet muut synnit ja
kuolemansynnit toivottavasti piirtyvät kirjan juonen ja yksittäisten
tapahtumien kautta varoituksena lukijan verokkokalvolle, kuin
stop-merkki vaarallisessa tienristeyksessä.
Jo viimeistä lausetta kirjoittaessani tiesin, ettei tarina
pääty tähän. Viimeinen rikos ei ole tehty, viimeinen ruumis ei ole
haudattu, poltettu tai muuten hävitetty, koska maailma ei vielä ole
valmis, ei vielä se parempi paikka, josta on mukava haaveilla.
Kuka kostaa kenelle, mitä ja miten ja mitä siitä seuraa, palataan siihen myöhemmin.
Kuka kostaa kenelle, mitä ja miten ja mitä siitä seuraa, palataan siihen myöhemmin.
Timo Korppi
emerituskirjoittaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti